Pimeys

Heips! Eri ihmisillä on erilaiset näkemykset eri asioista, myös pimeydestä. Jotkut nauttivat rauhallisuudesta ja turvasta valojen sammuttamisen jälkeen. Jotkut taas pelkäävät, että pimeys tuo mukananaan vaaroja, joita ei voi nähdä. Näiden kahden lyhyttarinan ideana on tuoda esille kaksi erilaista näkökulmaa pimeydestä.

Pimeyden sylissä

Kävelen yksin autiolla kävelytiellä. 

Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.

Minua häiritsee vain kirkkaan keltaisena säihkyvät katulamput.

Erotan juuri ja juuri autotien toiselle puolelle puistoon missä näen kahden pulun lehahtavan lentoon.

Käännyn kotikadulle, sinne ei ole vaivauduttu laittamaan katulamppuja, joten rentoudun taas hieman.

Olen turvassa, koska kukaan ei voi nähdä minua eikä arvostella minua.

Olen turvassa, koska tiedän että pimeys on ystäväni.

Kun valot sammuvat

-Rauhassa, rauhassa, yritän rauhoitella Siggeä, mutta minunkin ääneni särkyy.

Tallityöntekijä lähti juuri, mutta hän ei huomannut, että minä olin vielä Siggen karsinassa.

Jäin yksin pimeyteen.

Avaan karsinan oven ja astun ulos ja suljen sen rauhassa.

-Se on vain pieni matka, yritän ajatella.

Mutta ei, kävelymatka katkaisijalle onkin monen vartin mittainen tai niin minusta tuntuu.

Joku tarttuu olkapäähäni ja kiljaisen. 

Mitään ei kuitenkaan käy.

Valot syttyvät ja näen äidin tutut kasvot edessäni. 

Noniin! Toivottavasti ei ollut liian synkää ja tykkäsit.