Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2022.

Blendan my day

Kuva
 Hei! En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään mutta nyt sain uuden HAUSKAN tarinaidean.  Tämän päivän tarina kertoo siis ponin päivästä. Pitäkää hatuista kiinni sillä nyt mennään! Blendan my day Moi! Blenda täällä! Nyt pääset seuraamaan mun päivää ja katsomaan mitä tuntiponin päivään kuuluu. Ihan ekana tallityöntekijä tulee antamaan mulle ja mun kavereille ruuat tarhoihin. Tänään mä sain jotain ihmeen terveys rehuja ja niitäkin liian vähän, mutta mä söin kaiken silti muita nopeammin ja menin närppimään muiden ruokia he he.  No aamupäivä meni sitten aivan liian nopeasti me syötiin ja levättiin ja syötiin ja syötiin ja… Mut tultiin jossain vaiheessa hakemaan tarhasta ja ensin mua ärsytti, kunnes tajusin että me ollaan menossa KÄRRY AJELEMAAN se oli tosi tosi kivaa. Ajelulla mua rupesi vähän jännittämään koska meitä vastaan tuli toinen ihminen ja sen ärsyttävä koira joka rupesi haukkumaan mulle voitteko uskoa mulle!  Koira meni ohi ja me jatkettiin hurjaa vauhtia takaisin tallill

Pimeys

Heips! Eri ihmisillä on erilaiset näkemykset eri asioista, myös pimeydestä. Jotkut nauttivat rauhallisuudesta ja turvasta valojen sammuttamisen jälkeen. Jotkut taas pelkäävät, että pimeys tuo mukananaan vaaroja, joita ei voi nähdä. Näiden kahden lyhyttarinan ideana on tuoda esille kaksi erilaista näkökulmaa pimeydestä. Pimeyden sylissä Kävelen yksin autiolla kävelytiellä.  Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Minua häiritsee vain kirkkaan keltaisena säihkyvät katulamput. Erotan juuri ja juuri autotien toiselle puolelle puistoon missä näen kahden pulun lehahtavan lentoon. Käännyn kotikadulle, sinne ei ole vaivauduttu laittamaan katulamppuja, joten rentoudun taas hieman. Olen turvassa, koska kukaan ei voi nähdä minua eikä arvostella minua. Olen turvassa, koska tiedän että pimeys on ystäväni. Kun valot sammuvat -Rauhassa, rauhassa, yritän rauhoitella Siggeä, mutta minunkin ääneni särkyy. Tallityöntekijä lähti juuri, mutta hän ei huomannut, että minä olin vielä Siggen karsinassa. Jäin yksin

Petran päiväkirja

 Hei! Tämä on mun eka blogipostaus joten katsotaan miten tää onnistuu. Ajattelin että ensimmäiseksi postaukseksi olisi kiva tehdä vähän kevyempi tarina. Tää on siis alunperin mun ja mun kavereitten keksimä  mutta tässä mun oma (ja vähän pitempi) versio siitä.  Ei kun suoraan tarinan pariin! Petran päiväkirja 13.1 Moi! mä sain tän päiväkirjan joululahjaksi ja ensin en ollut yhtään innostunut ajatuksesta kirjoittaa päiväkirjaa mutta sitten tuli kaikkea kiinnostavaa asiaa kirjoitettavaksi joten päätin aloittaa.                          Tänä viikonloppuna mun rasittava ja ärsyttävä serkkuni Vanamo tuli meille yökylään. Sen vanhemmat lähti työmatkalle Espanjaan tutkimaan jotain muinaisen dinosauruksen jätöksiä. Siis hyi! Ne ei voinu jättää Vanamoa yksin hotellin allasosastolle joten se tuli meille hoitoon. Vanamo ryntäsi meidän ovesta sisään ja kaatoi heti ensimmäiseksi äiskän desing lampun mutta ei se välittänyt vaan juoksi halaamaan mua. Ai söpöä? No ei halatessaan se nimittäin otti mun u