Blendan my day

 Hei! En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään mutta nyt sain uuden HAUSKAN tarinaidean.  Tämän päivän tarina kertoo siis ponin päivästä.

Pitäkää hatuista kiinni sillä nyt mennään!







Blendan my day


Moi! Blenda täällä! Nyt pääset seuraamaan mun päivää ja katsomaan mitä tuntiponin päivään kuuluu.


Ihan ekana tallityöntekijä tulee antamaan mulle ja mun kavereille ruuat tarhoihin. Tänään mä sain jotain ihmeen terveys rehuja ja niitäkin liian vähän, mutta mä söin kaiken silti muita nopeammin ja menin närppimään muiden ruokia he he.

 No aamupäivä meni sitten aivan liian nopeasti me syötiin ja levättiin ja syötiin ja syötiin ja… Mut tultiin jossain vaiheessa hakemaan tarhasta ja ensin mua ärsytti, kunnes tajusin että me ollaan menossa KÄRRY AJELEMAAN se oli tosi tosi kivaa. Ajelulla mua rupesi vähän jännittämään koska meitä vastaan tuli toinen ihminen ja sen ärsyttävä koira joka rupesi haukkumaan mulle voitteko uskoa mulle!  Koira meni ohi ja me jatkettiin hurjaa vauhtia takaisin tallille.


Kun me ajettiin takaisin pihaan, näin kengittäjän auton ja mua rupesi taas

jännittämään (älkää luulko että mä olen joku pelkuri). Rauhoittelin itseäni miettimällä että tallilla on paljon muitakin hevosia eikä ne välttämättä valitse mua. No mut ne sitoi ja kengittäjä yritti nostaa mun jalkaa mutta ei se onnistunut. Ensin mä nostin aina sen jalan jota se ei yrittänyt nostaa ja sitten kun kengittäjä siirtyi toiselle jalalle mä potkaisin sitä. Lopulta mä lepyin ja kengittäjä sai hommansa tehtyä (vain pienillä potkuilla).


Kun kengittäjä oli lähtenyt luulin että mut vietäisiin takaisin tarhaan mutta mut jätettiinkin siihen. Sillä hetkellä luulin että elämäni loppuisi siihen mutta sinnittelin ja sinnittelin ja lopulta…selvisin! Okei lapset tästä me opimme että ei ikinä kannata iloita liian aikaisin nimittäin mun päivän ensimmäinen tuntivuoro oli alkanut.


Kuulin jo ääniä ne lähestyivät ja lähestyivät ja lopulta kuulin herkkiä korviani raastavan huudon: Blendaaaaa!  Kahden sekunnin päästä näkökenttääni ilmestyi pieni vaaleahiuksinen tyttö, joka rupesi silittämään minua. Voitteko kuvitella hän koski minuun! 

-Vähän yksityisyyttä kiitos, pärskähdin tytölle ja siirryin kauemmas mutta ei hän tietenkään ymmärtänyt ja tuli lähemmäksi. Tyttö näytti niiiin ärsyttävältä, että päätin  näykkäistä häntä heti alkuun. Se ei kyllä ihan kannattanut sillä tyttö alkoi itkemään ja minua toruttiin monesta suunnasta. Siinä sitten odoteltiin pari minuuttia, että tyttö uskalsi ruveta harjaamaan minua. Se oli tuskaa hän hädin tuskin koski minuun juuri sillä hetkellä olisin kaivannut kunnon rapsutusta mutta nyt voitte kuitenkin olla minusta ylpeitä sillä hallitsin ärsytyksen tunteen enkä tehnyt mitään niin ilkeää. Kun satula oli pamautettu selkääni ,oli vuorossa suitset. Niitä yritettiin väkisin tunkea mun suuhun tällä kertaa suitsia laittamassa oli tytön äiti joten ajattelin että häntä minä ehkä voisinkin näykkäistä. Äiti äännähti ja sanoi jotain tyttärelleen, mitä en kuullut

sillä olin liian keskittynyt rapsuttamaan päätäni seinään. Hetken aikaan en nähnyt ketään mutta vähän ennen kuin olisin alkanut esittämään vetopaniikkia huomasin kuinka joku käveli takaani ja sujautti suitset päälleni se jos mikä oli ärsyttävää.


Kentällä oli hauskaa. En liikkunut ja kun liikuin pysähtelin lähe koko ajan. Käännyin aina väärään suuntaan enkä ravannut mutta kun kuulin opettajan sanovan: nyt laukataan höristin korviani ja ryntäsin suinpäin kiitolaukkaan ja tyttö melkein tippui mutta vain melkein. 


Kestin vielä kaksi tuntia samaan malliin ennen kuin pääsin takaisin tarhaan syömään ja nukkumaan.


Kiitos kun olt mukana Blendan päivässä hei hei!





















   



Kommentit

suosituimmat

Petran päiväkirja

Kirja vailla nimeä

Pimeys